Olen Janne ”Jio” Ovaska ja syntynyt ja asunut vuodesta 1967 Hyvinkäällä.

Kalastusta olen harrastanut koko ikäni, vaikka ”unohdinkin” harrasteeni n.15–25 vuoden välissä rämppämusiikin ja vastakkaisen sukupuolen alkaessa kiinnostaa enemmän, Lappeenrannassa 1987-88 suoritettua varusmiespalvelua unohtamatta.

Kalastuksen viritessä uudelleen suosikikseni, alkoi perheeni talouteen tulla kovia lovia valmisvieheiden ostamisesta ja varsinkin niiden läheisen Vantaanjoen pohjaan hukkaamisesta.

Syntyi ajatus oman vaapun teosta.

Ensimmäinen vaappuni oli lattialistasta tehty, hopealangalla lenkitetty ja maalitusseilla väritetty hirvitys, jossa oli kasettikotelosta tehty nokkalevy. Tuohon kätteni tulokseen napsahti kuitenkin ensimmäisellä ja viimeisellä kalastuskerralla n. kiloinen hauki, joka runteli nokkalevyn siitä poikki.

ensimmäinen vaappu

Taidot ja materiaalit kehittyivät ja paranivat vuosien myötä ja kalastustaidotkin siinä sivussa. Keskityin kuitenkin eniten UL-kalastukseen ja internetin myötä tapaamieni kavereiden viehelaatikot olivat hirmuista katseltavaa 15 senttisine ja pidempinekin vaappuineen sekä 30 – 40 grammaisine lusikoineen sormenmittaisiin ja murto-osan ”normaalista” merivieheestä kokoisiin minivaappuihin tottuneelle purokalastajalle.

jio

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meren alkaessa kiinnostaa enemmän ja enemmän, tulivat isommat Nisset, Bomberit ja Jakit tutuiksi sekä normalisoituivat silmissä. Omiakin haukikalikoita alkoi valmistua, eikä aivan syyttä.

Jerkit liikkuivat kuulopuheissa jonkin verran uudelle vuosituhannelle siirryttäessä ja tulihan niiden kuviakin ulkomaisista kalakirjoista katseltua. Monenlaista oudon näköistä ”jerkbaittia” tuli ihmeteltyä, itse jerkkien toiminnan jäädessä taka-alalle.

Oli se vaan kumma miten sitä ei osannut pakkiin kulkeutuneita Suick:ia tai Pigiä uittaa vaikka moisten piti olla armoitettuja hauen tappokaluja.

 

 

ensimmäiset jerkitPiti siis tehdä omia.

Ensimmäiset omat jerkit olivat kehnohkoja, harjanvarresta kyhättyjä Pigin, Zaltin ja ties minkä huonoja kopioita, joitten painottamiseenkaan ei tullut montaakaan ajatusta uhrattua valmistusvaiheessa. Tuloksenkin puolesta ne toimivat ”yhtä hyvin” tai ainakin huonosti kuin nuo Amerikan ihmeet. Sen verran tuli kuitenkin vaivaa nähtyä että nuo ensimmäiset pari jerkkini tuli maalautettua Fish On:illa Nousiaisissa (toinen oikealla olevassa kuvassa keskellä).

Tämä tapahtui 2001 tai 2002, ei siis ollut nokkalapullisten voittanutta!

Kaloja jerkit kuitenkin (muille) tarjosivat ja talven mittaan tuli tehtyä taas parit jerkit kevättä silmällä pitäen.

seuraavat jerkit

Avuksi oli löytynyt Alankomaista www.lurebuilding.nl sivusto ja sen kautta toinen ylläpitäjistä; Dirk Van Nieuwenhove joka antoi lisää vinkkejä jerkkien tekoon.

Kalat alkoivat myös kiinnostua ja kopistella jerkkejäni, vaikka ylös en niitä saanutkaan.

Mokomat kun tuntuivat ”toimivan” vain hyvällä syönnillä.

Hankin kuitenkin ensimmäisen, oikean jerkkikeppini syksyn myötä ja keväällä se pääsi tositoimiinkin. Ja tulihan se ensimmäinen jerkkihaukikin ylös sieltä tuon belgialaisen ystäväni Tekneek-jerkillä.

ensimmäinen jerkkihauki

Tuona keväisenä, toukokuun päivänä noita jerkaten saatuja kaloja tulikin siihen malliin että oli pakko alkaa kehitellä lisää omaa tuotantoa.

Tuloksena alkoi valmistua jerkkejä jotka uivat tai edes jotenkin suunnilleen 1: 6-10 suhteella.

Jerkkien valmistuksesta tulikin opittua paljon, kaikki on ajateltava uusiksi, tehtävä niitä tylsiä uppoamistestejä ämpärissä jotta jerkki vajoaisi tasapainossa, mietittävä miksi joku malli ui mutta toinen ei ja lopuksi opittua että jerkissä pitää olla lyijyä mieluummin liikaa kuin liian vähän.

2004 oli huono vuosi saamieni kalojen koon puolesta kun se isoin karkasi. Omatekemästä jerkistä.

 

Jion eka hyvä jerkki

jioht3Tapasin tuona vuonna ensimmäistä kertaa myös toisen jerkin rakentelijan ja loistavan maalaajan, Janne Koiviston.

Ainakin omasta puolestani tuo oli todella hyödyllinen tuttavuus, koska kävimme pitkiä keskusteluja, vaihtelimme sähköpostia sekä kokemuksia ja pohdimme miksi ja miten joku toimii ja joka toinen ei.

Jerkkien kehittely ja valmistuminen harppoi eteenpäin aimo askelin, hommaan tuli järkeä ja knowhow:ta mukaan.
Vaappujenvalmistus sai jäädä ja alkoi tuntui vastenmieliseltä pakkopullalta.

Keväällä 2005 bongasin netistä hollantilaisen ”Teaser”-jerkin, joita tein keväällä sen verran että niitä riitti myyntiin saakka. Ja mikäs niitä oli alkaa myydäkin, koska omat ja nuoremman poikani kokemukset kalantulon suhteen olivat todella vakuuttavia.

 

Jion Teaser

 

jioht12

Jerkin ulkomuoto ja väritys ei mitenkään ihmeellinen ollut mutta kaloja se antoi muillekin siihen malliin että kesä meni niitä tehdessä tilaajille.

Syksyn, tai oikeastaan jo loppukesän tilausruuhkan myötä, kypsyin koko jerkkiin, varsinkin kun se ei ollut oma mallini olihan tuo pienikin, vain 12cm. Isompi malli piti kehitellä!

 

Iso-T

Luontevana jatkona Teasereille syntyikin 3 cm pidempi mutta n. 40gr painavampi Iso-T.

Iso-T

Teasereitten kysynnän oltua edelleen aktiivista piti Teaserista kehitellä vielä toinenkin malli Iso-T:n rinnalle, valmistui hoikka Mid-T.

 

Mid-T, ensimmäinen versio

Mid-T versio 1

Mid-T:n ensimmäinen runkomalli oli painotukseltaan ongelmallinen mataluutensa vuoksi, pienikin lipsahdus painotuksessa ja jerkki ei uinutkaan kunnolla.

 

Mid-T, toinen versio

Mid-T versio 2

 

Toinen runkomalli lihotti tai paremminkin korotti Mid-T:n sivuprofiilia. Painotus onnistui nyt helpommin mutta omaan esteettiseen silmään tuo uusi runkomalli ei oikein istunut missään vaiheessa.

Taas oli pysähdyttävä hetkeksi suunnittelupöydän ääreen. Kolmas ja nykyinen versio ilmestyi loppuvuodesta 2005 ja kauniimman profiilinsa puolesta jäi listoille.

 

Mid-T, nykyinen malli

Mid-T

Kevään 2006 ainoa muutos tuotantoon oli oikeastaan jerkkien mahan ja selän suurempi pyöristyminen vieläkin paremman liu’un aikaan saamiseksi kumpaankin malliin sekä jerkkien pohja- ja pintalakkojen vaihtaminen kestävyyden parantumiseksi.

Koska maalaustaitoni eivät ole täysin itseäni tyydyttävät olen pyrkinytkin panostamaan jerkkieni uintiin ja helppoon uitettavuuteen. En myöskään lähetä yhtään jerkkiä pajaltani eteenpäin koeuittamatta niitä jossain muualla kuin uittoaltaassa.

 


 

Erityisen kiitokseni tästä vieheilleni omistetuista sivustosta annan vaimolleni Tiinalle.

Muutoin kiitän seuraavia henkilöitä heidän avustaan ja tuestaan: Antero Airos, Niko Satto, Marko Sarrola, Jyri Kuusisalo, Janne Koivisto, Sami Herttuainen, Janne Helenius, Marko Paasiranta, Juha Puustinen, Petri Varis, Mika Nummisto, Rami Eloranta, Petri Valli, Johannes Lahti, Hannu Roos, Jari Kankare ja oikeastaan koko SHS:n jäsenistö sekä Sinua hyvä lukija jonka nimen tästä unohdin.

-Jio-